James Hirvisaari                                       Puolustusasiakirja

                                                                7.5.2010

 

Taustaa

 

Minut on kutsuttu 8.5.2010 klo 12 Päijät-Hämeen poliisilaitokselle kuultavaksi 4.2.2010 päivätystä blogikirjoituksestani otsikolla ”Kikkarapäälle kuonoon”. Kyseinen blogi on henkilökohtainen internet-päiväkirjani, jonka kautta osallistun julkiseen poliittiseen keskusteluun ja lähinnä maahanmuuttopolitiikkamme kritisointiin ja suomalaisen kulttuurin vaalimiseen, joka on poliittisen toimintani painopiste.

 

Politiikka ja luottamushenkilön velvollisuudet

 

Olen Asikkalan kunnanvaltuuston jäsen, Asikkalan perussuomalaisten puheenjohtaja, Perussuomalaisten Hämeen piirin varapuheenjohtaja ja kansanedustajaehdokas 2011 eduskuntavaaleissa. Olen siis näkyvästi mukana politiikassa, ja pääasiallinen kanavani ilmaista näkemyksiäni nykyaikaisella tavalla on Uuden Suomen blogipalvelu internetissä.

 

Uskon, että poliittiseksi aseeksi minua vastaan on nyt valittu rikolliseksi leimaaminen. Tutkimuspyyntö on siten hyvin vakava yritys pilata maineeni sekä luottamushenkilönä että kansalaisena. Mutta koska syyttäjä (kuten olen käsittänyt) haluaa minua kuulla, on asia tietenkin otettava hyvin vakavasti. Sen tähden olen katsonut parhaimmaksi selvittää asiaa hieman laajemmin tämän puolustusasiakirjan muodossa.

 

Kuulun Asikkalan edustajana Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmään, jossa on pyritty luomaan maakunnallisia linjauksia maahanmuutolle. Lisäksi maahanmuutto on myös ajankohtainen kysymys kuntatasolla, kun pakolaiskeskukset ovat ääriään myöten täynnä maahan eri tavoin tulleita turvapaikanhakijoita, joita pyritään nyt jakamaan kuntiin puoliväkisin ja kansalaisten tahdon vastaisesti. Minulla on keskimääräistä tarkempaa tietoa maahanmuuton ongelmakohdista, ja siltäkin pohjalta minulla on luottamushenkilönä velvoite osallistua maahanmuuttokeskusteluun.

 

Kriittisyys on laillista

 

Keskusteluun nykyisestä Suomen maahanmuuttopolitiikasta on laillista osallistua myös kriittisestä näkökulmasta ja toimintaa arvostellen ja ilman pelkoa syytteeseen joutumisesta. Olen omissa kannanotoissani tuonut esiin seikkoja, jotka eivät kaikilta osin puolla nykyistä Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, ja olen esittänyt tulevaisuusnäkymiä, jotka voivat olla arvaamattomia, jos tarpeellisia korjauksia maahantulomenetelmiin ei tehdä.

 

Katson, että minulla on laillinen oikeus suhtautua arvostellen niihin seikkoihin, joiden katson olevan ristiriidassa Suomen väestö-, työllisyys- ja talouskehityksen kannalta. Minulla on myös riittävä asiantuntemus ja tietomäärä perusteenani monipuoliselle keskustelulle ja arvioinneilleni.

 

Sananvapauden oikeus

 

Minulla on kunnanvaltuutettuna laaja sananvapaus ja jopa tiedotusvelvollisuus, joka koskee myös maahanmuuttokeskustelua ja -päätöksentekoa. Tämä oikeuden rajoittamispyrkimykset ovat lain vastaisia.

 

Lisäksi minulla on kansalaisena sananvapausoikeus, jota voin käyttää informaation välittämiseen eri yhteyksissä oman tahtoni mukaisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta tätä vapauttani rajoittaa leimaamalla tai muulla tavoin estämällä.

 

Voin käyttää sananvapausoikeuksiani sekä suullisesti että kirjallisesti, myös sähköisessä muodossa ja yleisillä keskustelupalstoilla. Näiden ilmaisutapojen rajoittamis- tai kaventamisyritykset ovat myös lain vastaisia.

 

Minun odotetaan muodostavan selkeästi kantani maahanmuuttokeskusteluun. Kuntalaiset ja eri kiinnostusryhmät odottavat, että luottamushenkilöt käyttävät ymmärrettävää kieltä kannanotoissaan. Sekavista, välttelevistä ja kaukaa kaartavista mielipiteistä kansalaiset eivät pysty muodostamaan käsitystään siitä, mitä mieltä heidän valitsemansa luottamushenkilö kustakin asiasta on.

 

 

Maahanmuutosta pitää keskustella

 

Suomessa pakolais- ja maahanmuuttokeskustelu on ollut vaimeaa. Piirteellistä keskustelulle on ollut, että kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaan suhtautuneita on yritetty vaientaa leimaamalla heidät rasisteiksi. Jossain määrin yhteiskunnallista keskustelua on pystyttykin tukahduttamaan, koska osa keskustelijoista on leimautumisen pelosta vetäytynyt asian tarkastelusta. Näin maanmuuttokeskustelu on myös väistämättä yksipuolistunut.

 

Omalta osaltani olen pyrkinyt monipuolistamaan keskustelua ja tuomaan sen pohjaksi seikkoja, jotka kansalaisten tulisi huomioida asioita tarkasteltaessa. Olen aina kirjoittanut erittäin värikkäästi ja tiedän tekstieni nostattavan tunteita. Juuri sen takia niitä paljon luetaan. Myös tämän kuulemisen aiheena oleva teksti on värikäs, mutta eihän se tietenkään sisällä minkäänlaista kiihottamista tai yllytystä ketään vastaan, eikä se ole sellaiseksi missään tapauksessa tarkoitettu. En myöskään itse kirjoita tunteen vallassa. Myös blogitekstin kommenttiosiossa olen tarkentanut asiaa, jottei mitään jäisi epäselväksi.

 

Blogia on tietenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Yksi lause tai lyhyt blogiteksti asiayhteydestä irrotettuna ja väärinymmärrettynä voi johtaa tutkinnan täysin harhaan, kuten eräissä tapauksissa on käynyt. Esimerkkinä voisin mainita blogitekstini otsikon, joka on muotoiltu tahallisen provosoivasti, jotta lukijat siihen tarttuisivat. Otsikkohan ei sisällä mitään kehotusta, vaan siinä todetaan tuore uutinen: kaljupäinen henkilö pahoinpiteli ulkomaalaistaustaisen henkilön. Nykyaikana tarvitaan normaalin lukutaidon lisäksi ”nettilukutaitoa”, koska internetin luonne on täysin erilainen kuin esimerkiksi sanomalehden.

 

Uskontokritiikki


Faktoihin perustuva uskontokritiikki on välttämätöntä, eikä mikään uskonto voi olla kritiikin ulkopuolella. Sokeaa uskoa ja alistumista vaativaan uskontoon sisältyviä todellisia uhkia vastaan on demokratiaan, tasa-arvoon, sananvapauteen, yhdenvertaisuuteen, yksilönvapauteen ja ihmisoikeuksiin perustuvan länsimaisen yhteiskunnan reagoitava ajoissa.

 

Tekstissäni ei ole mainittu yhtäkään seikkaa, joka ei olisi todellisuutta jossakin päin muslimimaailmaa. Tekstissä ei myöskään edes implisiittisesti väitetä, että jokainen muslimi harrastaisi kuvatun kaltaista toimintaa. Esimerkiksi Suomen tataarivähemmistön kanssa ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia, koska se on integroitunut erinomaisen hyvin yhteiskuntaamme. Näin ollen ei ole edes olemassa sellaista yhtenäistä kansanryhmää, jota kirjoitukseni koskisi. Ongelmia ei synny myöskään silloin, kun maahanmuuton määrä on kohtuullisella tasolla. Mutta liika on liikaa, ja perussuomalaisina haluamme välttää Suomessa ne ongelmat, joita hallitsemattoman humanitaarisen massamaahanmuuton seurauksena on syntynyt eri puolille Eurooppaa.

 

Uhkat ovat todellisia eivätkä keksittyjä. En ole äärioikeistolainen, en muukalaiskammoinen, en ulkomaalaisvastainen enkä vieraspelkoinen, en ole vihanlietsoja, en kiihota ketään toisia vastaan, en häiritse kenenkään uskonrauhaa, en loukkaa kenenkään kunniaa, en syrji enkä halveksi ketään.

 

Kritiikkini motiivina ei ole minkäänlainen viha eikä rasismi, vaan lujasti kristilliseen etiikkaan ja arvomaailmaan perustuvan toimintani tarkoituksena on suomalaisen yhteiskunnan säilyttäminen turvallisena myös tulevaisuudessa. Kritiikkini kärki ei kohdistu islamiin ja muslimeihin maailmassa yleensä vaan maahanmuuttopolitiikkaamme, jolta vaadin selektiivisyyttä. Sisäistä turvallisuutta ja yhteiskuntarauhaa vaarantava aines on kyettävä tulijoista torjumaan. Kyselytutkimusten mukaan myös kansalaisten suuri enemmistö on tästä asiasta samaa mieltä kanssani.

 

Politiikkaa oikeussaleissa

 

On erittäin loukkaavaa, että omassa maassani joudun kuultavaksi omien kansalaisten ja oman kulttuurin puolustamisen takia. Ja erityisen harmillista se on varsinkin nyt, kun olen julkisuudessa kansanedustajaehdokkaana.

 

Vähemmistövaltuutettu on pyrkinyt tulkitsemaan lakia niin, että minkäänlaista kritiikkiä ei saisi esittää esimerkiksi islamia kohtaan. Jos paljon puhuttu ”nollatoleranssi” tarkoittaa kritiikin vaientamista, suunta on huono. Mielestäni vähemmistövaltuutetun tehtävänä on valvoa vähemmistöjen oikeuksia eikä luoda laista omia, sananvapautta kaventavia tulkintojaan.


On vakava asia, että politiikkaa pyritään tekemään oikeussaleissa vastapuolen leimaamiseksi ja merkitsemiseksi. Vihreä oikeusministeri Tuija Brax vaati taannoin valtuustojen puheenjohtajille koulutusta poliittisen vastapuolensa Perussuomalaisten "vihapuheiden" varalle. Se oli äärimmäisen loukkaavaa ja uskomatonta mustamaalaamista vieläpä ministerin suulla. Ja edelleenkin yritetään kaikin mahdollisin keinoin saada nouseva poliittinen voima eli Perussuomalaiset vaiennetuksi. Siten en ihmettelisi sitäkään, jos syyttäjälaitostakin painostetaan ylhäältä päin, ministeriöstä käsin, käymään perussuomalaisten kimppuun. Perussuomalaiset eivät missään tapauksessa ole ketään maassa olevaa ulkomaalaista tai muslimia vainoamassa. Sen sijaan on syytä kysyä, joutuvatko perussuomalaiset itse syrjinnän ja vainon kohteiksi politiikkansa ja mielipiteittensä takia.

 

Pidän erittäin vaarallisena yhteiskunnallista ilmiötä, jossa kriittisesti nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan suhtautuvia pyritään leimaamaan rikollisiksi. Tätä pidän hyvin vakavana ilmiönä, joka tulisi estää lain voimalla. Minuun kohdistuvat leimaamisyritykset ovat kunniaani vakavasti loukkaavaa valheellista mustamaalaamista.

 

Loppusanat

 

Kuten uskoakseni edellä olevan pohjalta on selvinnyt, kiistän ehdottomasti syyllistyneeni minkäänlaiseen kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja toivon, että laillisessa järjestyksessä valittuna puolueeni kansanedustajaehdokkaana ja kunnanvaltuutettuna saan jatkaa avointa ja perustuslain oikeuttamaa poliittista toimintaani ja mielipiteitteni ilmaisua vapaasti ilman uhkailua, painostusta ja pelottelua.

 

 

Vääksyssä 7.5.2010

 

 

___________________________

 

James Hirvisaari