James Hirvisaari - ankaraa kritiikkiä
 

187. Jazzin syvin olemus


Olen kuunnellut jazzia noin 16-vuotiaasta saakka. Kesätöissä ollessani työkaverini lainasi minulle Billy Cobhamin rockjazz-levyn Spectrum, ja se oli sillä selvä. Olin myyty jazzille. Aiemmin olin kuunnellut Hurriganesia ja muuta rock/pop-musiikkia. Mutta silloin suunta muuttui, ja pääsin vähitellen yhä syvemmälle jazzin maailmaan. Mielestäni mihin tahansa tilanteeseen parhaan tunnelman luo laadukas jazz-musiikki.

En ala edes yrittää määritellä jazzia. Olen joskus yrittänyt tähän malliin:

 

”Jazzin määritelmä. Mitä on jazz? Jazzin henki ei ole suoraan nuoteista soittaminen tai kappaleen opetteleminen tarkasti ulkoa eli mekaaninen "robotointi". Nuotteihin ei ikinä saada ympättyä tarkasti soittajan sielusta virtaavan muusikin kaikkia nyansseja. Jazzin henki on fiilis, tunnetila, joka syntyy harmoniassa (soinnussa) virtaavasta informaatiokehyksestä ja sen ympärille nerokkaasti kietoutuvista melodisista sävelkuluista, kertomuksista. Improvisoija puhuu, viestittää ja ilmaisee instrumenttinsa välityksellä ja kollektiivisen piilotajunnan kielellä. Jazzin ydin on ensiksi harmonia (joka voi olla kuviteltu, mutta se on välttämätön), toiseksi melodiakulku (kertomus), kolmanneksi rytmi, joka ei tosin ole laisinkaan välttämätön, mutta tyypillisimmillään se on ei-tasajakoinen shuffle-rytmi (taa-taada-daa-taada-daa). Rytmi ei korosta säännönmukaisesti tiettyjä iskuja, vaan se pyrkii yllätyksellisyydellä avaamaan tietä transsendenssiin. Kaikki korkeampi musiikki mutta erityisesti reaaliajassa improvisoitu jazz on metafyysistä informaatiota, jota muusikko luo ja välittää oman sielunsa kautta muiden kuuluville. Jazzin määrittelemiseen tarvitaan lähes yliaistillista hahmottamista ja metafysiikan käsitteitä, joiden ymmärtäminen edellyttää ikään kuin vieraan kielen hallintaa. Kuuntele jazzia ja pian huomaat, kuinka vaikeaa sen olemusta on kuvailla. Pelkkä musiikinteoreettinen analyysi ei tyydytä, koska jazzin syvin olemus eli elävyys puuttuu.”


Pidän jazz-improvisaatiota kitaralla erityisen vaikeana lajina. Otin parina vuotena yksityistunteja Sami Linnalta päästäkseni siitä edes jotenkin jyvälle. Linna on mielestäni suomalaisen jazzkitarataivaan kirkkain tähti, ja olen ylpeä, että hän suostui minua opettamaan. Jonkin verran oivalsin, mutta jazzin syvin olemus on minulle edelleen suuri tuntematon. Ehkä hyvä niin, koska musiikin kiehtovuus on usein ehkä juuri siinä, että kaikkea ei osaa analysoida.

Laitanpa omaa jazz-blues improvisaatiotani muutaman vuoden takaa tähän näkyville ja kuuluville. Tuon syvemmälle en itse ole jazzin saloihin päässyt:

http://www.youtube.com/watch?v=b-5SIxV9DkE

 

Olemme neljän vuoden ajan järjestäneet Asikkalassa ilmaisia jazz-tapahtumia, joissa esiintyjinä on ollut suomalaisen jazzin huippuja. Niin tänäkin vuonna, ja Kanavajazz 2012 on lauantaina 7.7.2012 klo 15-18. Lämpimästi tervetuloa Vääksyn kanavalle viihtymään! Tapahtuman ohjelma selviää nettisivuiltamme:


www.kanavajazz.com

 

©  jameshirvisaari.com