James Hirvisaari - ankaraa kritiikkiä
 

136. Uhkailua

 

2.9.2011 18:15

 

Kuten kaikki vähänkään maailman menoa seuraavat tietävät, Suomen anomat lainavakuudet ovat karmeassa vastatuulessa. Kreikan kanssa neuvotellut päätökset eivät sovikaan muille euromaille.

Tässä ei varmaankaan ole mitään yllättävää, mutta pitäisikö meidän suomalaisten silti huolestua? EU-johtajien suunnalta on jo alkanut kuulua pientä uhkailua, ja viimeksi torstaina 1.9. suomalaiset europarlamentaarikot innostuivat antamaan ohjeita meille kansanedustajille: Jos Suomi alkaa heittäytyä hankalaksi, painoarvomme yhteisessä päätöksenteossa pienenee, vuosien aikana saavutettu maine luotettavana kumppanina katoaa ja halu ymmärtää toiveitamme ohenee.

Näin meidän siis toivotaan asia ymmärtävän. Suomeksi saman voi kuitenkin sanoa myös näin: Jos Suomi alkaa painokkaasti puolustaa omia etujaan, vähäinen painoarvomme yhteisessä päätöksenteossa joudutaan arvioimaan uudelleen, kun vuosien aikana saavutettu kyseenalainen maine mallioppilaana ja unionin hölmöimpänä nöyristelijänä katoaa. Ei meistä sen jälkeen yhtään enempää tykätä, se on totta, mutta meitä on pakko kuunnella.

Niin kotoa kuin vieraistakin esitettyjen uhkauksien ydinviesti on ollut se, että Suomella on edessään vaikeat ajat. Muut euromaat ovat meille hyvin, hyvin vihaisia, koska emme ymmärrä ajatella kaikkien etuja.

Vihaisen Nasse-sedän tulipunaista nenää eivät kuitenkaan näytä meille muut euromaat tai niiden kansalaiset vaan kourallinen EU:n isoja herroja ja rouvia, jotka eivät pidä siitä, että suomalaiset häiriköivät heidän eurounelmiaan. Suomalaiset kun eivät heidän mielestään ymmärrä, että euro on jo itsessään kansalaisten hyvinvointia, demokratiaa ja taloutta tärkeämpi. Ja - mikä vielä pahempaa - niskurointimme saa muidenkin euromaiden kansalaiset oivaltamaan, että heidän etunsa on poljettu poliittisen illuusion jalkoihin.

Mikäli omia europarlamentaarikkojamme on uskominen, Suomen tulisi nyt niellä ylpeytensä ja uhmakkuutensa, nöyrtyä ja polvistua EU-johtajien eteen kontalleen kuin kohti Mekkaa kumartuvat muslimit ja pyytää, että suuret ja mahtavat olisivat meille suopeita. Heitä kuunnellessa alkaa suorastaan odottaa ensimmäisen intomielen ehdotusta, että solidaarisuuden eleenä ja osoituksena parannuksenteostaan syntinen Suomi voisi ottaa Kreikan velan kokonaisuudessaan kantaakseen. Näin edustajamme saisivat ehkä vielä hetken hymyillä samassa yhteiskuvassa muiden kanssa ja poimia murusia sen pöydän alta, jonka ääressä meitä koskevat päätökset tehdään.

Euroopan murisevat Nasse-sedät eivät punanenineen kuitenkaan enää pelota. Valitettavasti ne eivät myöskään naurata. Vaikeat ajat ovat totta tosiaan edessä, muillakin kuin Suomella, kun raivostuvat kansalaiset ympäri Eurooppaa heräävät huomaamaan, miten syvälle suohon heidät on tässä maskeraadissa huiputettu.

Suomessa ei vielä haluttaisi herätä. Varsinkaan kun totuus tulee perussuomalaisilta. Tänään on uutisoitu eduskunnan eri valiokuntien kannattaneen rahoitusmekanismien hyväksymistä ja Suomen takausvastuiden kaksinkertaistamista. On tärkeää muistuttaa, että niitä kannattivat ainoastaan hallituspuolueet. He todellakin haluavat heittää suomalaisten kovalla työllä keräämät miljardit muiden maiden velkojen maksamiseen ja Saksan ja Ranskan pankkien pönkittämiseen.

Talousvaliokunnassa, jonka jäsen itse olen, molemmat oppositiopuolueet esittivät kokouksen päätökseen eriävän mielipiteensä. Keskusta siksi, että on nyt oppositiossa. Perussuomalaiset sen vuoksi, että olemme jo kauan huutaneet totuutta turuilla ja toreilla: Eurostoliitto ei toimi.

EU-naamiaiset pitää lopettaa. Nasse-sedät voivat riisua naurettavat nenänsä ja alkaa vihdoin ajatella ja ajaa oman maansa ja sen kansalaisten etua sen sijaan, että hinnalla millä hyvänsä edistävät vain omaa henkilökohtaista uraansa ja/tai taustayritystensä voiton maksimointia. 

©  jameshirvisaari.com